Yksi Kauppias Intiasta

Yksi kauppias Intiasta, rikas ja arvoisa.
Hanella oli tytar kaunis ja ihana.

Vuosia viisitoista oli hanen ikansa.
Kaikilta ihasteltu, Juliaana nimensa.

Hin yhta merimiesta hellisti rakasti.
Sille olet liian hyva, isansa saneli.

Mina elamasi ehdot olen sulle saatanyt
ja kauppiaan sen rikkahan olen sulle maararinnyt.

Sinun tulee isaals kuulla, lapseni ainoa.
Et taida si rikkauden arvoa eroittaa.

Ei lempea saa multa edesta tavaran.
Mita hyoydyttaa mua kulta suuressa surussa.

Puistolle viilealle Juliaana kaveli.
Viikunapuun alle han siella istahti

Elonsa ilottoman han siella hylkasi
ja myrkyn nautittuaan elosta erkani.

Kun isa kuulla sai Juliaanan kuoleman:
Juliaana, Juliaana, miks saatoit mun suremaan?

Kiireesti kirjoitettiin se merimiehelle.
Iloinen ehkei ollut se kirje hanelle.

Han sinetin kun avas, niki sen sanoman
niin tunnotoinna vaipui han maahan makaamaan.

Saannosta suuren Luojan han jalleen virkosi.
Haudalle Juliaanan Intiaan matkusti.

Katensa kylmenneet hellasti pusersi,
pois kuolon kalpeuden posk ta suuteli.

Kylla uskollinen minul oli rakkautesi
Suuri kiitos olkoon sinul mun rakkahimpani

Viatona sydantasi ei voinut saastuttaa
Haltiain ylivalta ja mailman tavara

Nyt isa seka aiti ovat sen nakeva
Etta uskollinen lempi on valta vakeva

RG
Apr98